YLEISET PERIAATTEET

LVI-tekniikka, lähinnä lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteistoja, tulee hoitaa ja huoltaa siten, että huonetiloissa saavutetaan niiden käyttötarkoitukseen ja käyttötilanteeseen sopiva sisäilmasto. Sisäilmastolla tarkoitetaan huonetilassa vallitsevien olosuhteiden kokonaisuutta. Sen osatekijöitä ovat ilman lämpötila, kosteus, pintojen lämpötilat, ilman liike, ilman puhtaus ja myös melu.

Vaikka ilmanvaihdolla ja lämmityksellä onkin keskeinen merkitys sisäilmaston hallinnassa, myös monet muut tekijät vaikuttavat siihen, kuten

  • ulkoseinien ja ikkunoiden lämmöneristekyky
  • rakenteiden ilmavuodot
  • rakennusmateriaalien epäpuhtauspäästöt
  • ihmisten toiminnan tuottamat epäpuhtaudet
  • asumis- ja työpaikkatoiminnoissa vapautuva kosteus

 

HUONEILMAN EPÄPUHTAUDET

Huoneilmaan tulee eri lähteistä epäpuhtauksia, jotka alentavat ilman laatua aiheuttaen mm. epäviihtyisyyttä, hajuhaittoja, suoristuskyvyn laskua ja allergisia oireita.

Epäpuhtauksia ovat mm.

  • hiilidioksidi, jonka tärkein lähde on ihmisen hengitys
  • formaldehydi, jota vapautuu rakennusmateriaaleista
  • radon, jonka tärkein lähde on maaperä
  • tupakansavu
  • ruoankäry
  • biologiset pölyt, joita vapautuu erityisesti homekasvustoista
  • asbesti, jota vapautuu rikkoutuneista asbestipitoisista rakennusmateriaaleista tai putkieristeistä

Monissa käytännön tapauksissa parhaaksi ilman laadun mittariksi on osoittautunut ihmisen hajuaisti, vaikka se ei havaitsekaan kaikkia epäpuhtauksia. Hajuaisti turtuu nopeasti hajuihin, joten tämä "mittausmenetelmä" toimii vain lyhyen ajan tultaessa raittiista ilmasta ao. huonetilaan.

Ilman epäpuhtauksia voidaan vähentää pienentämällä epäpuhtauslähteen päästöjä ja tehostamalla ilmanvaihtoa.

Huom. IV. Säädöt ja puhdistukset.

 

Huono sisäilma tulee kalliiksi

Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien haittojen kokonaiskulut nousevat Suomessa yli 500 euroon henkeä kohti vuodessa.

Epäpuhtauksien on todettu alentavan työtehoa ja lisäävän sairaspoissaoloja sekä lääkekuluja.

Tutkimusten mukaan epäpuhtauksille altistutaan erityisesti sisätiloissa, kuten kodeissa, työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa.

 

ILMANVAIHTOJÄRJESTELMIEN VARUSTEITA

Nykyaikaiset poisto- ja tuloilmankanavistot on rakennettu sinkitystä teräspellistä. Kanavat voivat olla suorakaiteen muotoisia tai pyöreitä. Jonkin verran käytetään myös rakennusaineisia kanavia, esimerkiksi välipohjarakenteissa käytettyjä ns. ontelelolaattojen onteloita. Vanhemmissa asuintaloissa poistohormit ovat yleensä rakennusaineisia.

Kanaviston toiminnan kannalta sen tiiveys on ensiarvoisen tärkeää. Rakenneainekanavissa halkeamat ja teräspeltikanavissa saumojen epätiiveydet voivat aiheuttaa suuria vuotoja ja jopa estää riittävän ilmanvaihdon huonetiloissa. Lisäksi vuodot voivat aiheuttaa hajujen leviämistä ja äänihaittoja.

Toisinaan ilmanvaihtokanavia joudutaan

  • lämpöeristämään tuloilman lämpötilamuutosten estämiseksi tai vesihöyryn tiivistymisen torjumiseksi
  • paloeristämään palomääräysten vaatimusten mukaan
  • äänieristämään puhallinäänien yms. Vaimentamiseksi

Näiden erityisten kuntoa tulee ajoittain valvoa. Rikkoutuneet eristykset tulee korjata välittömästi.

Koneellisen ilmanvaihdon kanavistoon (tulo ja poisto) on asennettu seuraavia varusteita:

  • Säätöpelti
  • Palopelti
  • Ääniloukku
  • Tarkastus- ja puhdistusluukku
  • Moottoripelti
  • Tuloilmaventtiili
  • Poistoilmaventtiili

 

ILMANVAIHTOHORMIEN PUHDISTUS

Ilmanvaihtohormit likaantuvat käytössä vähitellen poistoilman epäpuhtauksien vaikutuksesta. Hormien seinämiin tarttuva pöly, rasva ja muu lika on monella tavalla haitallista. Hormien paloturvallisuus heikkenee, ilmavirrat muuttuvat ja sisäilmassa voi ilmetä haju- ja terveyshaittoja. Herkimmin likaantuvia ovat poistoilmaventtiilit. Niiden kapeat virtausaukot voivat tukkeutua jopa kokonaan, jos venttiilien puhdistus laiminlyödään. Vastuu ilmanvaihtohormien puhdistuksesta kuuluu kiinteistölle. Venttiilien puhdistus kuuluu asuintalossa yleensä asukkaille; toimitilakiinteistössä asiasta tulee sopia erikseen.

Ilmanvaihtohormien puhdistusta säätelee sisäasianministeriön määräys 1/95 ilmanvaihtolaitoksien puhdistuksesta. Asuin- ja toimistokiinteistöjen osalta määräys ei anna puhdistustoimenpiteille enimmäisväliä. Vastuu riittävästä puhdistamisesta on kuitenkin selvästi sälytetty kiinteistön tai sen omistajan vastuulle. Ohjeellinen puhdistusväli tässä tapauksessa on noin kymmenen vuotta. Puhdistustarvetta kannattaa tarkastuksin seurata useammin.

Majoitustilojen, sairaanhoito-, huolto- ja rangaistuslaitosten sekä ravintolasalien yms. tilojen ilmanvaihtohormit on puhdistettava viiden vuoden välein. Ammattimaisten ruoanvalmistuspaikkojen, leipomoiden, pesuloiden, ruiskumaalaamoiden, tekstiilitehtaiden yms. tilojen ilmanvaihtohormit on puhdistettava kerran vuodessa.

Puhdistustyö tulee teettää ammattitaitoisella liikkeellä, jolla on tarvittava kalusto erilaisten hormien puhdistamiseen sekä työn edellyttämä osaaminen. Varsinaisen puhdistustyön lisäksi puhdistajan tulisi osata arvioida hormien ja kanavien kuntoa ja korjaustarvetta sekä hallita ilmavirtojen mittaus ja säätö. Sisäasiainministeriön määräys määrittelee puhdistamisesta mm. seuraavia asioita:

Puhdistaja puhdistaa asianmukaisin välinein ilmanvaihtolaitteiston ja samalla hän tarkastaa kanavien tiiveyden ja palorajoittimien toiminnan. Kanavien tiiveys tarkastetaan painekoneella vain, jos on perusteltua syytä epäillä kanavien tiiveyden tasoa tai jos kohteen toiminnot edellyttävät kanavilta erityistä tiiveyttä. Tiiveydestä on annettu määräyksiä ja ohjeita rakentamismääräyskokoelman osassa D2.

Ilmanvaihtolaitteiston säätöjen tulee olla alkuperäistä tilannetta vastaavassa kunnossa ellei työn sisältöä määritettäessä ole muuta sovittu. Rakennuksen omistaja, haltija tai rakennuksen muu edustaja ja puhdistaja tarkastavat puhdistuskohteen puhdistustyön jälkeen.

Puhdistustyöstä on laadittava puhdistuspöytäkirja, josta yksi kappale jää rakennuksen omistajalle tai haltijalle, yksi puhdistajalle ja yksi kappale on lähetettävä asianomaisen kunnan paloviranomaisille.

Tarkastuksessa ja puhdistuksessa havaitut viat ja puutteet on ilmoitettava rakennuksen omistajalle ja merkittävä puhdistustyöstä laadittavaan puhdistuspöytäkirjaan.

 

SISÄILMA JA TERVEYS

Ihminen hengittää noin 15 kuutiometriä ilmaa vuorokaudessa. Yhdessä kuutiossa voi olla miljoona hiukkasta ja satatuhatta virusta ja bakteeria. Hengitysteiden limakalvot ja iho muodostavat elimistön sisempien osien ja ympäristön välisen rajapinnan, johon ympäristön altistava kuormitus kohdistuu. Limakalvot ja iho oireilevat ensimmäisinä, kun kuormitus ylittää sietokyvyn.

Kun valtaosa ajasta vietetään sisätiloissa, sisäilman laatu vaikuttaa oleellisesti terveyteen ja hyvinvointiin.

Miten sisäilma muodostuu?

Rakennusten sisäilmasto on usean osatekijän muodostama kokonaisuus. Sisäilman laatuun vaikuttavat oleellisesti asuntojen ja talojen suunnittelu ja rakentamistapa. Rakennusten sijoittelulla ja kaavoituksella vaikutetaan siihen, minkälaisessa ympäristössä rakennus sijaitsee suhteessa saastuttavaan teollisuuteen, liikenneväyliin jne. Ulkoilman epäpuhtaudet ja paikoin myös maaperän laatu (radioaktiivisuus) heijastuvat aina sisäilmaan. Yleiset ilmastontekijät: ulkoilman lämpötila, kosteus, ilmanpaine, tuulen suunta ja nopeus, sade ja auringonpaiste muokkaavat osaltaan sisäilmaa. Rakennuksen sijainti, rakennustapa, rakennusmateriaalit ja ilmanvaihtoratkaisut määräävät sisäilman perustan.

Ihmisten toiminta, käytetyt sisustusmateriaalit, tupakointi, harrastukset jne. ratkaisevat viime kädessä ilmanlaadun. Hengitys kuluttaa happea ja tuottaa hiilidioksidia. Hikoilu ja ruuan valmistus tuottaa kosteutta. Vaatteet ja tekstiilit tuovat pölyä. Sisustusmateriaalit ja –rakenteet sekä teknokemian tuotteiden käyttö aiheuttavat erilaisia epäpuhtauksia huoneilmaan. Myös kodin koneet voivat olla epäpuhtauslähteitä. Tupakointi peittää alleen tavallisesti kaikki muut altisteet. Lemmikkieläinten pito, ompelu- ja tekstiilityöt, askartelu jne. voivat tuottaa suuria pitoisuuksia ärsyttäviä tai allergisoivia altisteita.

Ilmanvaihdolla on keskeinen vaikutus huoneilman laatuun. Rakennuksen ilmanvaihdon ja huoneilman epäpuhtauksien välillä on selvä riippuvuus. Epäpuhtaudet kertyvät huoneilmaan, jos ilmanvaihto on huono. Ilmanvaihto- ja kosteuslaitteistot voivat myös sinänsä olla epäpuhtauksien lähteitä. Koneellinen ilmanvaihto voi muuttaa ilman ominaisuuksia epäfysiologiseen suuntaan.

Siivous, siivoustavat ja –menetelmät, vaikuttaa oleellisesti pölyn määrään ja ilmahygieniaan. Hyvät perusratkaisut eivät auta, jos asiakas ei huolehdi siisteydestä ja järjestyksestä.

Sisäilman lämpötila on keskeinen viihtyvyystekijä. Liian kylmä ilma lisää alttiutta vilustumissairauksiin ja särkyoireisiin. Liian lämmin ilma on väsyttävä ja lisää erilaisia oireita. Jos sisäilma on kovin kuivaa, rasittaa se ihoa ja hengityselimiä etenkin herkillä henkilöillä. Toisaalta liika kosteus lisää pölypunkin ja homesienten kasvua. Vetoisuus aiheuttaa epämukavuutta ja herkillä henkilöillä lihassärkyjä ja voi pahentaa yskää ja nuhaa.

 

ILMANVAIHTO

Ilmanvaihdolla tarkoitetaan tapahtumaa, jossa tilaan tulee ja sieltä poistuu ilmaa. Ilmanvaihto voi tapahtua joko painovoimaisesti ("luonnollisesti") tai koneellisesti. Ilmanvaihtoa kuvaavana suureena käytetään yleisesti ilmanvaihtokerrointa. Ilmanvaihtokerroin kuvaa teoreettisesti, kuinka monta kertaa aikayksikköä kohden huoneen ilma vaihtuu. Ilmanvaihtokerroin lasketaan jakamalla huoneeseen tuleva ilmavirta huoneen tilavuudella. Esim. 1/h tarkoittaa, että ilma vaihtuu kerran tunnissa. Ilmanvaihdon suuruutta kuvataan myös huoneen läpikulkevana ilmavirtana (l/s), joka lasketaan joko henkilöä tai huoneen pinta-alaa kohden.

 

SISÄILMASTOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

Tärkeimpiä tekijöitä ovat:

  • riittämätön tai puutteellisesti toimiva ilmanvaihto
  • korkea tai alhainen lämpötila
  • sisäilman liian pieni tai suuri kosteus
  • rakenteiden kosteus
  • sopimattomat rakennus- ja sisustusmateriaalit
  • tiloissa tapahtuvat toiminnat

Kaikki keskeiset tekijät riippuvat toisistaan. Riittämätön ilmanvaihto, korkea lämpötila, korkea suhteellinen kosteus ja orgaanisia kaasuja erittävät rakennus- ja sisustus materiaalit lisäävät tilojen kaasupitoisuutta ja saattavat suurentaa myös pöly- ja hiukkaspitoisuutta. Tavallisimmin valitetaan ilman olevan liian kuivaa, joka saattaa lisätä limakalvoiltaan herkkien henkilöiden oireita ja altistaa hengitysteiden tulehduksille. Toisaalta suuri suhteellinen kosteus lisää kaasujen erittymistä sisustusmateriaaleista, mikä aiheuttaa limakalvojen ja sidekalvon pistelyä ja ärsytystä, joka yhdistetään myös kuivaan ilmaan. Suuri, yli 40% suhteellinen kosteus suosii pölypunkin lisääntymistä, ja vielä suurempi kosteus lisää mikrobiologista kasvua.

Kun kosteus pääsee rakennusvaiheessa rakenteisiin, joudutaan kalliisiin korjauksiin. Kosteusongelma syntyy usein, kun rakennetaan sopimattomalle maalle ja käytetään vääriä rakennusmateriaaleja. Kosteus ja korkea lämpötila aiheuttivat formaldehydin erittymistä virheellisesti käsitellyissä lastulevyissä 1980-luvulla. Formaldehydiä erittyy edelleen monista tapetti- ja parkettiliimoista, tekstiileistä, lastulevykalusteista jne.

 

PIENTALOJEN ONGELMIA

Pientalojen yleinen pulma on riittämätön ilmanvaihto. Rakennukseen ei tule tarpeeksi raitista ilmaa eli korvausilmaa. Talo on tiivis eikä raittiin ilman reittejä ole kunnolla suunniteltu. Ilmanvaihto on usein huonoin makuuhuoneessa, jossa ihminen viettää noin kolmasosan ajastaan. Huoneilma on tunkkaista etenkin aamuisin ja ilmaan kertyy materiaaleista, ihmisen toiminnoista ja ulkoilmasta peräisin olevia kemikaaleja, epäpuhtauksia ja allergeeneja.

Tässä tilanteessa sisäilman allergeenit (bioaerosolit) ovat merkittäviä oireiden ja yliherkkyysreaktioiden aiheuttajia. Allergeeneja ovat lemmikkieläinten pöly, tekstiilipöly, jauho- ja muu ruoka-ainepöly, homepöly, kesäisin siitepöly jne. Kemikaalit ja kaasut esim. hiilidioksidi kertyvät samalla tavalla sisäilmaan ja seurauksena on monenlaisia oireita riippuen altistuvan henkilön herkkyydestä ja altistusajasta.

Pientalon sisäilma on yleensä riittävän kosteaa, jopa liiankin kosteaa johtuen puutteellisesta ilmanvaihdosta, mistä seuraa huonosti rakennetussa talossa rakenteiden homehtumista ja pölypunkin lisääntymistä. Lämpötila ei yleensä ole ongelma, koska asukas voi säätää lämpötilan sopivaksi ja viihtyisäksi.

Valtaosa pientalojen sisäilmaongelmista on ratkaistavissa korjaamalla ilmanvaihto riittäväksi; huolehtimalla korvausilman saatavuudesta ja järjestämällä vanhan, likaisen ilman poisto riittävän tehokkaaksi.

 

KOSTEUDEN TIIVISTYMINEN JA RAKENNUKSEN PAINESUHTEET

Kosteusongelmien ehkäisyssä on oleellista:

  • kosteuseristyksen sijainti rakenteessa
  • rakennuksen painesuhteet
  • ilmanvaihto.


Monet toiminnat aiheuttavat sisätiloihin kosteutta: peseytyminen, hikoilu, pyykki jne. Tämän vuoksi vesihöyryn pitoisuus sisäilmassa on suurempi kuin ulkoilmassa. Kuinka paljon se on suurempi, riippuu kosteuden tuotosta ja ilmanvaihdosta.

Ilmanvaihdolla on ns. suhteellinen kosteus tuli pitää terveydelle ja rakenteille sopivana.

Lämpimässä ilmassa voi vesihöyryä olla paljon enemmän kuin kylmässä. Kun kostea ilma tarpeeksi jäähtyy, siinä oleva kosteus alkaa tiivistyä vedeksi. Tiivistynyttä vesihöyryä, ns. kondenssia näkyy usein ympäröivää ilmaa kylmemmillä ikkuna-, putki-, ym. pinnoilla.

Vesihöyry kulkeutuu seinän läpi, joko sinällään (koska vesihöyryn paine sisällä on suurempi kuin ulkona, vaikka ilman paine-ero olisi toisinpäin) tai sisältä ulos vuotavan ilman mukana, jos sisällä on ylipaine. Höyrynsulku on tehokas sekä vesihöyryn että ilman virtauksen este. Jos se läpäisee hieman kosteutta, pääsee eristeeseen kuitenkin sen verran kuivaa ulkoilmaa tuulensuojan läpi, että vähäinen kosteusylimäärä tuulettuu ulos. Näin tapahtuu, jos rakenne on oikein suunniteltu ja toteutettu. Pienikin reikä tai repeämä höyrynsulussa on kuitenkin riskitekijä.

Riski tulee suureksi silloin, jos sisällä vallitsee ilman ylipaine ulkoilmaan nähden. Tällöin ilmaa vuotaa sisältä ulospäin, ja kosteutta voi tiivistyä rakenteeseen enemmän kuin sitä ehtii tuulettua ulos.

Kosteuden tiivistyminen on talvikauden ongelma. Pakkasilla kosteus jäätyy, mutta vesihöyryn tiivistyminen voi silti jatkua. Ongelmat tulevat esiin vasta keväällä.

Kosteuden tiivistymisestä aiheutuvaa vaurioriskiä ehkäistään huolellisella rakentamisella. Lisäksi kannattaa ilmanvaihto suunnitella siten, että sisällä vallitsee pieni alipaine ulkoilmaan nähden. Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa mitoitetaan ja säädetään tuloilmavirta noin 10-20% pienemmäksi kuin poistoilmavirta. Koneellisen poiston järjestelmä ylläpitää sisällä alipainetta. Alipaine ei saa olla liian suuri tai siitä voi aiheutua toisenlaisia ongelmia, kuten radonin kulkeutumista maaperästä sisäilmaan. Painovoimaisessa ilmanvaihdossa painesuhteiden hallinta on vaikeampaa, koska paine-erot ovat pienet.

 

KONEELLINEN ILMANVAIHTO

Yllä oleva sarjakuva kertoo vanhanajan ilmastointimenetelmistä.
Nykyään on monissa kiinteistöissä hienot, hyvät ja usein myös arvokkaat ilmastointilaitteet.
Täysi hyöty näistä laitteista saadaan ainoastaan käyttämällä niitä oikein ja huolehtimalla niiden huollosta ja oikeista säädöistä.

Koneellinen ilmanvaihto yleistyi 1920-luvulta alkaen. Puhaltimen kehityshistoria on vielä pitempi: ihmis- tai eläinvetoisia puhaltimia oli jo 1700-luvulla. Suomeen asennettiin ensimmäiset höyrykäyttöiset puhaltimet 1880-luvulla, mutta vasta sähkömoottorin kehitys vauhditti koneellisen ilmanvaihdon kehitystä.

Koneellisen ilmanvaihto yleistyi teollisuudessa ja julkisissa rakennuksissa nopeasti, ja 1930-luvun lopulla suuri osa tällaisista uusista rakennuksista varustettiin koneellisella ilmanvaihdolla. Teollisuuden tuotantotilat olivat edelläkävijöitä, koska tuotantoprosessit vaati usein hallitut ilmasto-olosuhteet. Myöhemmin työsuojeluvaatimusten tiukkeneminen vauhditti ilmastoinnin kehitystä. Parin viime vuosikymmenen aikana teollisuusilmasto on parantunut huimasti. Varsinaista ilmastointia (esim. jäähdytys, kostutus) alettiin toteuttaa liike- ja toimistorakennuksissa 1950- luvulla.

1950-luvulla koneellinen poistoilmanvaihtojärjestelmä yleistyi asuinkerrostaloissa. Syy oli ennen kaikkea taloudellinen: rakennuksen hyötypinta-ala kasvoi ja ilmanvaihtolaitoksen kustannukset alenivat pienempien ilmanvaihtohormien ansiosta.

 

MITÄ ON HYVÄ SISÄILMASTO?

Hyvä sisäilmasto on olotila, jossa ilman lämpötila tuntuu miellyttävältä, ei tunnu vetoa, eikä melua, eikä sisäilmassa ole epämiellyttäviä hajuja. Ilman kosteus on myös sopiva siten, ettei tunnu liian kuivalta tai kostealta, eikä kosteus tiivisty esim. ikkunapintoihin tai kylpyhuoneen peiliin.

Huoneilman kaikkia epäpuhtauksia ihminen ei havaitse. Hyvään sisäilmastoon kuulu se, että nämä aineet pidetään kurissa siten, ettei niistä koidu ajan mittaan terveyshaittoja.

 

OIKEA HUOLTO TÄRKEÄÄ

Poistoilmanjärjestelmässä huoltotoimenpiteistä tärkeimpiä on venttiilien puhdistus. Poistoventtiilit pitäisi puhdistaa vähintään kerran, mieluimmin kaksi kertaa vuodessa. Asukkaat voivat puhdistaa venttiilit itse, kunhan se heille opetetaan. Tärkeää on, että venttiilien säätö ei muutu puhdistuksen yhteydessä. Venttiilien puhdistuksen lisäksi poistoilmajärjestelmä vaatii yleensä vuosittaisen puhaltimen toiminnan tarkistamisen. Tähän kuuluu hihnojen ja laakerien tarkistaminen ja tarpeen mukaan vaihtaminen. Myös kellokytkimet on tarkistettava, sillä vanhemmissa laitoksissa kello pysähtyy sähkökatkoksen ajaksi.

Suositeltavaa on tarkistaa niin tulo- kuin poistoilmajärjestelmien perussäätö ja ilmavirrat esimerkiksi viiden vuoden välein.

Kanavat on myös puhdistettava säännöllisesti.

ilmastointimega logo

Pyydä tarjous